Juttuja

Suomi - kiva konsepti

Tiistai 13.10.2026 klo 13.40 - JariH

Käväisin vanhassa kotimaassani viikonloppuna. Työreissu loppui, heipatin sesongin viimeisen ryhmän Dubrovnikin lentokentällä Finnairin koneeseen perjantaina ja lensin itse tunnin myöhemmin Lufthansalla perässä. Munchenin kentällä 3,5 tunnin lay over meni mukavasti loungessa notkuen ja matka jatkui Helsinkiin. Edellisestä vierailusta olikin jo vierähtänyt ujot kuutisen kuukautta. 

Myös karjalanpiirakka toimii. Uhosin jossain eläväni tämän pitkän viikonlopun Helsingissä karjalanpiirakoilla ja sen tein. Ostin ensi töikseni heti saavuttuani Helsinkiin paketin piirakoita iltapalaksi, söin niitä aamupalaksi ja taisinpa nauttia piirakkaa myös lounaaksi. Väliin lipsahti yksi (valmisruoka)salaatti, mutta extempore sukukokouksessa tyttäreni tarjosi onneksi jälleen karjalanpiirakoita. Niiden kyljessä oli toki mustikkapiirakkaa. Kuulemma synttärilahjana minulle. 

Seuraava konsepti. Jokerit. Päätin ostaa itselleni syntymäpäivälahjan ja mennä Veikkaus areenalle katsomaan Jokerit-Ilves -ottelun. Hävittiin 0-3 ja kaikesta näki että joukkueen rakennustyö on vielä jostain käsittämättömästä syystä vielä pahasti kesken. Itse tapahtuma oli ihan ok, ravintolat toimi, hinnat olivat pilvissä eikä suurempia jonoja muodostunut edes kaljahanojen äärelle. Kentällä sen sijaan ei homma pelittänyt. Tuli turpaan. Jokereilla alkaa olla kohta kiire jos haluavat jatkaa Liigan A-sarjassa myös ensi kaudella. Pitäisi alkaa hiljalleen voittaa pelejä. Kohta loppuu nimittäin aika. Ja se B -sarja kutsuu. 

Kolmas konsepti oli mukava. Nimittäin sukukokous. Sukukokouksessa oli mukava tavata ihmisiä joita et ole tavannut vuosikausiin. Kuten vaikka omia lapsia ja oma sisko. Oli mukava pölistä ja koittaa kuroa umpeen ne vuodet jotka on jääneet väliin. Sai höpöttää suvusta, kuka on/oli se ja tuo, oli kiva täydentää menneitä tapahtumia joista itsellänikään ei ollut minkäänlaista käsitystä. Tietysti piti suunnitella mahdollisia tulevia hautajaisia suvun vanhemmille jäsenille aina tarjoilua myöten. Oli myös mukava asettaa sukumme ainoa julkkis, Anu Hälvä, sukukartalle. Ja kaiken tämän päälle sain synttärilahjoja! Sain suklaata. Sain edellä mainittua mustikkapiirakkaa. Ja niitä karjanpiirakoita. Täydensin kotiin matkaavaa tuotevalikoimaa vielä lihapiirakoilla, muutamalla Fazerin Sinisellä suklaalevyllä ja salmiakkilakulla, joten eiköhän tässä ainakin alkusyksy jotenkin pärjätä. 

Lopuksi kotiin Norwegialla. Norski lensi hyvin aikataulussaan ja välilaskun aikana Tukholmassa ehti loungessa hyvin syödä ruotsalaiset köttbullar muusilla. Ja juoda Pripps oluen. Oli hyvää. 

Näin on pikavierailu vanhassa kotimaassa ja koko vuoden 2026 duunipaketti taputeltu. Nyt vetäydyn talvipesään viettämään tylsää ja ankeaa syksyä jota seuraa vielä tylsempi ja ankeampi talvi. Onneksi vielä lokakuussa tulee kavereita Kaštelaan. Sen jälkeen voi sitten kytkeä  talvihorroksen päälle. 

Saatan kyllä vielä ennen horrosta kirjoittaa hieman lisää rakkaasta Helsingistä. Että mikä kaupunki se oikeasti on. Pysy siis kanavalla.

Kaipaus Suomeen

Maanantai 26.1.2026 klo 16.29 - JariH

Se on kuulkaapas talvi nyt myös täällä meillä. Kaštel Starin talvi tarkoittaa vesisateita, kovia tuulia mutta myös aurinkoisia, sangen lämpimiä päiviä. Näitä jälkimmäisiä on vaan harvemmin. Sen sijaan vettä on tullut tätä kirjoitettaessa pari-kolme päivää putkeen. Välillä oikeinkin huolella. Lisäksi jugo, eli etelätuuli, on puhallellut sangen napakasti. Ja lisää on kuulemma tulossa. Parin päivän päästä tuulen pitäisi ennusteiden mukaan nousta puuskissa jopa 100 km tunnissa. Syytä pitää siis huivista kiinni.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta päivälämpötilat ovat kuitenkin pyörineet 10-12 C paikkeilla. Yöllä ollaan oltu viiden asteen pinnassa. 

Sitten asiaan. Yksi tavallisimmista minulle esitetyistä kysymyksistä on, että kaipaatko jotain Suomesta, ja jos kaipaat, niin mitähän se mahtaa olla. Kun näitä kysymyksiä on taas ropissut, piti oikein pysähtyä miettimään. Näin talvisin kun aikaa riittää. Että onko Suomessa ihan oikeasti jotain jota kaipaisin sieltä. Tässä yhteydessä ei puututa ihmisiin eikä ihmissuhteisiin vaan pysytään enemmänkin tuolla tavara- ja asiapuolella. Lähinnä kaupassa. 

Olen asunut ihan kohta kymmenen vuotta ulkomailla. Se tarkoittaa että olen sopeutunut erilaisiin yhteiskuntiin, niiden tapoihin ja vaatimuksiin. Toisaalta olen ihan aidosti vieraantunut Suomen oloista ja tunnelmasta. Toki seuraan uutisia jotta tiedän mitä maassa tapahtuu, mutta muutoin elämä Suomessa alkaa roikkua päivä päivältä yhä ohuempien muistilankojen varassa.  

Olin hyvin lähellä vastata tähän kaipauskysymykseen pöyhkeästi että hah, enhän minä mitään  kaipaa Suomesta. Vaan kun asiaa pohtii hieman tarkemmin, niin kyllähän niitä asioita alkaa löytymään. Pieni yksityiskohtia, mutta asioita kuitenkin. Kurkataanpa. 

Kaipaan jääkiekkoa. Kaipaan jääkiekkoa monestakin eri vinkkelistä - kaipaan ensinnäkin yhteisöllisyyttä jonka kokee kun istuu suosikkijoukkueensa kotipelikatsomossa. Se suosikkijoukkue pelaa muuten Helsingissä eikä se ole se punainen. Tunnelmista saa toki siivun televisiosta, mutta se siivu on kyllä hyvinkin hento, lievä ja läpikuultava. Tämän lisäksi kaipaan fiilistä jonka saa vaihtopenkin takana valmentajana seistessä. Tietysti kaipaan koppielämää, joka on ihan oma maailmansa. Saatan kaivata jopa niinkuin tylsää kuin treenien suunnittelua. 

Mitäs vielä. No tietysti sitä kuuluisaa astiakaappia. Semmoista ei täällä tunneta, täällä astiat kuivataan mitä ihmeellsimmissä härveleissä tiskipöydällä. Pakko muuten mainita tässä yhteydessä, että Bulgarian Plovidivissa asunnossa jossa asuin, oli ihan perinteinen suomalainen kuivauskaappi. Toimii.

Kun kävin viimeksi Suomessa, hämmennyin tavarapaljoudesta ihan tavallisessa K-marketissa. Oli seinä täynnä erilaisia maitotuotteita, toinen seinä valmisruokia ja kolmas kaikenmaailman shampoita. Leipäosastokin olin vähintään normikaksion kokoinen. Kaipaanko tätä? No en välttämättä. Meillä se seinä on täynnä viinejä. 

Näistä kroatialaisista kaupoista löytää kyllä, ainakin hieman soveltaen, kaiken mitä tarvitsee. Vaan jos oikein pitää kaivella jotain mitä kaipaan täällä, niin nostetaan nyt vaikka kaikenmaailman omituiset mausteet, joita lehtien nykyreseptit ovat täynnä. Niitä en edes osaa etsiä kaupoista, kun en tunnistaisi niitä edes suomeksi. Saatikka sitten kroatiaksi. 

Pysytään vielä hetki kaupassa. Täällä pupelletaan pitkälti vain valkoista leipää. Tästä seuraa usein kysymys ruisleivästä. Että kaipaanko sitä. Vastaus on että enpä juuri, en ole koskaan ollut mikään ruisleivän suurin ystävä. Lidlistä sitä löytyy täälläkin jos oikein alkaa tehdä mieli. Mutta vaikkapa tuorejuustoja eri makuvaihtoehdoilla, niitä ei täältä löydy. Kurkkasin ATK:hon ja ainakin Valiolla näyttäisi olevan Suomessa hieman yli 10 eri vaihtoehtoa. Täällä meillä näitä juustoja on tasan kolme; maustamaton, salami ja joku vihannesmaku. Ne kaikki maistuvat ihan samalta. 

Entä ne suurimmat puutteet kroatialaisissa kaupoissa? Kuivatut herneet hernekeittoon. Ei löydy. Ei onnistu rokka. Ei yhtään hyvä. Samaan kategoriaan menee K-kaupan ja S-markettien maailman halvimmat lihapiirakat. Ne semmoiset joita on joku 4-6 kpl paketissa ja jotka ei maksa oikeastaan mitään. Vähän sama kuin Saarioisten roiskeläppäpizzat. Mutta paljon tärkeämpiä. Karjalanpiirakat. Jopa ne halvat ketjupiirakat, puhumattakaan sitten leivontapisteiden piirakoista. Ja nyt puhutaaan perunapiirakoista. Hätätapauksessa toki myös riisipiirakoista. Ei löydy piirakkaa meidän kaupoista. Ei liha eikä karjalaa. 

Sitten listaus asioista, joita täällä ei ole ja joita ehkä jollain tasolla kaipaan. Fazerin suklaa. Sininen ja se keltainen. Maailman parasta suklaata. Ei löydy täältä. Sinappi. Paikallinen on kauheaa kuraa. Ei jatkoon millään tasolla. Salmiakki. En ole kauhea salmiakin ystävä, mutta joskus ehkä kenties olisi kiva pupeltaa….. ja sitten jouluruoat. Ne on toki soveltaen opeteltu, joten niitä ei kovasti tule kaivattua. Enää.  

Lopuksi suurempiin kuvioihin. Kaipaanko Suomen ‘järjestäytynyttä’, yliholhoavaa yhteiskuntaa. No enpä voi väittää kaipaavani. Lähinnä naurattaa kun Suomessa lämpötila nousee yli 20 asteen, lehdistö alkaa kirjoitella kaikenmaailman käristekupoleista ja viranomaiset ohjeistaa kuinka elää, kuinka pitää muistaa juoda vettä ja välttää liikkumista ulkona. Koska kuumuus. Samassa lämpötilassa meidän kylän mummot kulkevat vielä talvivaatteissa pipot päässä. 

Tuosta yhteiskunnan järjestäytymisestä. On totta, että kun 10 vuotta sitten saavuin tänne ensimmäistä kertaa, niin kyllähän minä saavuin melkoiseen villiin länteen. Joku kuvaili Kroatiaa tuolloin sanoilla ‘vähän niinkuin Afrikka, mutta sähköllä’. Mutta. Nyt kun seuraa paikallista yhteiskuntaa ja sen kehitystä, niin huomaa että Kroatia on ottanut todella suuria askeleita kohti järjestäytynyttä, eurooppalaista yhteiskuntaa. Ja lähestyy hiljalleen Suomea. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menee kohta ohi. Ihan niinkuin Viro on jo tehnyt. 

Näin tällä kertaa. Kuten huomaatte, niin löytyihän niitä kaipauksen kohteita kun oikein kaiveli. Pikkuisia yksityiskohtia toki, jopa niin pieniä etten todellakaan niiden takia edes mieti takaisinmuttoa. Ainakaan ihan vielä.